Kalle Iivanaisen muistelmat –kirjaesittely

Perhe

Kalle Iivanainen syntyi vuonna 1920 Impivaarassa ja hänen esikoisteoksensa Kalle Iivanaisen muistelmat ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2012. Kalle Iivanainen vietti lapsuutensa Impivaaran Jokivarren kylässä. Hän oli yhdeksän lapsisen perheen vanhin lapsi ja perheen ainoa poika. Kalle siis kasvoi kahdeksan siskon kanssa, joista osa tosin kuoli jo vauvana tai pikkulapsi-iässä. Kalle Iivanaisen siskoista elivät aikuiseksi asti ainoastaan Marketta, Elsa, Linnea, Maire ja Kirsi-Marja.

Kallen isä, Kaarlo Iivanainen, oli kotoisin Impivaaran Jokivarren kylästä samoin kuin Kallen äiti Sanelma. Kaarlo oli työteliäs mies; hän kävi metsätöissä, uittosavotoilla ja toimi lisäksi työnjohtajana läheisellä puutehtaalla. Kotona hän oli vain harvoin. Sanelma hoiti kotia ja aina lisääntyvää lapsikatrasta. Hän lypsi lehmät, teki ruokaa ja kirnusi piimää. Sanelma oli vähäpuheinen ja viihtyi omissa oloissaan. Hänellä ei ollut juurikaan perheen ulkopuolisia ystäviä. Kaarlo kuoli Kallen ollessa vasta 14-vuotias, jolloin Kalle joutuikin ottamaan päävastuun äitinsä ja sisarustensa elättämisestä. Kalle hakeutui töihin uittosavotoille, joihin hän pääsi nuoresta iästään huolimatta, koska savotan työnjohtaja tunsi Kaarlon ja sääli puoliorvoksi jäänyttä Kallea. Työ savotalla oli nuorelle pojalle fyysisesti raskasta, mutta se auttoi pitämään perheen leivän syrjässä kiinni. Tätä ennen hän oli käynyt ainoastaan kansakoulun, vaikka pitikin paljon lukemisesta.

Sota

Kalle Iivanainen lähti vapaaehtoisena talvisotaan ja muistelmissaan hän kuvaileekin paljon sotakokemuksiaan sekä sitä kuinka pelastui vain täpärästi venäläisten hyökättyä heidän tukikohtaansa Kallen vielä nukkuessa. Kyseessä oli täydellinen yllätyshyökkäys ja Kallen pelasti hänen toverinsa, joka sai herätettyä Kallen juuri ennen kuin venäläiset tunkeutuivat siihen bunkkeriin, jossa Kalle ystävineen nukkui. Kalle ehti karkuun, mutta Kallen herättänyt asetoveri jäi bunkkeriin. Tämä muisto vaivaa Kallea vielä edelleenkin. Sodan päätyttyä Kalle halusi kertoa sotatoverinsa vaimolle henkilökohtaisesti kuinka tämän mies oli pelastanut hänet ja pahoitella sitä, ettei voinut tehdä samaa toverinsa puolesta. Sotatoverilta jäi jälkeen kolme pientä lasta, joiden elatuksesta Kalle huolehti tästä lähtien heidän täysi-ikäisyyteensä asti tehden tuplavuoroja savotalla – Kalle on isänsä Kaarlon tavoin työteliäs mies.

Vuonna 1946 Kalle meni naimisiin Helena Asikkalan kanssa, joka asui samassa kylässä kuin Kallekin. Vaimovalintaansa Kalle perustelee sanoen, että ”siihen aikaan oli tapana naida naapurintyttö. Mutta kyllä me olimme onnellisia, kunhan ensin tutustuttiin hieman paremmin ja opittiin toistemme tavoille”. Kalle ja Helena saivat kuusi lasta: Emilian, Esterin, Emilin, Erkin, Elisan ja pahnanpohjimmaisena Erikin. Vaikka Kalle tekeekin isänsä tavoin paljon töitä, yrittää hän myös viettää aikaa perheensä kanssa – ehkäpä jopa tavanomaista enemmän, kun otetaan huomioon kyseisen ajan sukupuoliroolit ja -odotukset. Sunnuntaisin Kalle pitää nimittäin aina vapaata ja silloin hänellä on aikaa leikkiä lasten kanssa niin käpylehmillä kuin nukeillakin. Kalle kuvailee kirjassaan, että ”lapset ovat ehdottomasti parasta mitä olen saanut aikaan”.

Esikoisteos

Kalle haaveili kirjoittamisesta jo nuorena, muttei uskaltanut tähän ryhtyä, koska kirjailijan ammatti oli epävarma ja kahden perheen elättäminen vaati säännöllisiä tuloja. Kalle kuitenkin toteaa, että ”koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa”. Kalle alkoikin kirjoittaa muistelmiaan ”vanhoilla päivillään”, kuten hän itse asian ilmaisee, vuonna 2001. Kirja valmistui verkalleen ja sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2012.
Kalle Iivanaisen muistelmia ovat kehuneet sekä lukijat että kriitikot. Erityisesti kirjan kieli ihastuttaa konstailemattomuudellaan ja aitoudellaan. Kirjasta ilmenee, että ehkä hieman kovalta vaikuttavan kuoren alta Kallesta paljastuu oikea romantikko, mikä tulee esimerkiksi esille Kallen pohtiessa kuinka hän voisi ilahduttaa allapäin olevaa nuorikkoaan tämän äidin menehdyttyä. Lopulta Kalle päättää poimia nuorelle vaimolleen kimpullisen kedon kukkia ja rustaa tälle vielä runonkin. Kalle Iivanaisen muistelmat on teos, joka kuvaa nuoren miehen kasvua aikuiseksi vastuunsa kantavaksi mieheksi. Se on myös erinomainen aikalaiskuvaus.